Jätin ajatukseni toisalle ja vastasin hakkerin kysymykseen helposti: "En". Teksti katosi taas ja kursori alkoi vilkkua. Sitten todella pienellä kirjoitettu teksti peitti ruudun kokonaan, ja teksti vilisi lujaa vauhtia silmieni edestä. Katsoin sitä vauhtia vaikka yritin lopettaa.
Yritin sulkea silmät ja kääntää katseen muualle, mutta en jotenkin voinut, en pystynyt siihen. Katseeni oli lukittautunut, jotenkin lumoutunut kirjaimiin ja numeroihin ja niiden vauhtiin. Sitten, aloin nähdä kuvia tekstin ja numeroiden keskellä, Kuvia välähti toisensa perään, lentokoneista, eri maiden vallitsijoista, historiallisista tapahtumista, henkilöistä joista en ollut koskaan kuullutkaan. Lopulta, kaikki loppui, aivan kuin olisin nähnyt valon tunnelin päässä, tai enkelin, mutta lysähdin vain lattialle ja ikkunasta tuleva valo hohti suoraan silmiin.
En pystynyt liikkumaan, edes räpäyttämään silmiä. Yritin huutaa, mutta lihakset eivät toimineet. Ainoat lihakset jotka toimivat, olivat sydän, keuhkot ja aivot, muuten en voisi kertoa tätä tapahtumaa milloinkaan. Maailma alkaa muuttua sumeaksi valon kuivattamissa silmissäni, ja tuntuu kuin hengityskin pysähtyisi. Siinä se oli. Minun elämäni, viimeiset hetket jotka näin olivat kuvia, huoneeni seinät ja polttava valo. Tuli pimeys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti